perjantai 30. maaliskuuta 2012

Miksi ARJ-laatis ei hyväksy sekakisaamista?

Otsikon aihe on varmaan yksi niistä, joista on eniten väännetty kättä viime aikoina. Edelleen voi bongata tyytymättömiä kommentteja siitä, kuinka ihmisiä ärsyttää että laatiksessa sakotetaan sekakisaamisesta. Jasny kirjoittikin asiasta aiemmin jo hyvän postauksen, mutta haluan jälleen puuttua aiheeseen.

Monta kertaa olemme perustelleet laatiksen tiukkaa linjaa realismilla. Yhtä monta kertaa joku alkaa huudella vanhaa tuttua "hei, tää on vaan virtuaalimaailma" -kommenttiaan. Kyseisen kommentin huutelijat voisivatkin tästä lähtien hetken miettiä suhtautumistaan GP-shettiksiin, tai vielä paremmin GP-shireihin. Miltä kuulostaisi samaan aikaan risuestelaukoissa kilpaileva ja 160cm esteratoja hyppäävä englannintäysiverinen?


Aiemmassa postauksessa Jasny tiivisti asian hyvin: "Oikeassa elämässä fakta on, ettei viisikäyntinen saddlebred kilpaile vakavasti esteillä. Hevosen laukka on epäpuhdas, askelien sovitus haastavaa ja tekniikka toivoton. Myöskään ylväs asento ei täsmää normeihin ja fysiikka ei riitä. Täysillä askellajeihin painottavan saddlebredin kanssa tosissaan esteitä/koulua kilpaileminen on sama asia kuin käyttäisi laukkahevosta samoissa lajeissa."

Vakavissaan kilpaileva saddle seat -hevonen on koulutettu nimenomaan saddle seatia varten. Jos hevonen on koulutettu näyttäväksi korkea-askeliseksi park-hevoseksi, ei siitä millään ilveellä saa seuraavalle päivälle rentona kulkevaa kouluratsua. Sama pätee kaikkiin rotuihin, ei vain saddlebrediin. Tennessee walkerit ovat vielä täysin oma luokkansa, sillä kyseisen rodun edustajilta harvemmin löytyy edes ravia (aiheeseen voi tutustua tarkemmin Ionicin blogista löytyvien tekstien avulla).


Reaalimaailmassa ei ole mahdollista, että hevonen kilpailee korkeaa koulua ja saddle seatia menestyksekkäästi samaan aikaan. Saddle seat -hevoselta ei löydy kouluratsastuksen vaatimia askellajeja. Asiaa havainnollistan seuraavien videoiden avulla. Roduksi on tällä kertaa valittu friisiläinen.


Videolla esiintyy siis kouluratsastuksessa kilpaileva Prix st Georges-tasoinen friisiläinen (videon luokan tasosta en osaa sanoa). Kiinnittäkää huomiota askellajeihin ja siihen, miten hevonen ne suorittaa ja miltä se näyttää.



Tässä näemme videon friisiläisistä english pleasure -luokassa. English Pleasuressa ei niinkään keskitytä näyttävyyteen, mutta selkeä ero on nähtävissä.


Otetaan vielä yksi esimerkki verrattavaksi kouluratsastusvideoon:


Tällä videolla esiintyy park-luokassa kilpailevia friisiläisiä. Park keskittyy eritoten hevosen näyttävyyteen ja askelten korkeuteen. Tätä verrattaessa aiempaan kouluratsastusvideoon ero on vielä selkeämpi.



Toivon mukaan kaikki näkevät nyt, miksi emme hyväksy sekakisausta saddle seatin ja vaativien luokkien suhteen. Haluamme pitää asiat edes jossain määrin realistisina ja jos totta puhutaan, niin helpoissa luokissa kilpailun salliminen on jo myönnytys. Mikäli vetäisimme yltiörealistista linjaa, ei laatiksessa hyväksyttäisi edes niitä.




ARJ-laatuarvostelussa hyväksytään sekakisaus helpoissa koululuokissa (enintään HeA, joka sekin alkaa olla jo äärirajoilla) ja matalilla esteillä, ei missään nimessä yli 60cm.

5 kommenttia:

S + Gin kirjoitti...

Erittäin hyvä pointti ja mahtavaa, että ARJ puuttuu sekakisaamiseen edes laatuarvosteluissaan. Joka tapauksesa fakta on se, että perinteisissä lajeissa hevonen yritetään saada kulkemaan yksinkertaistetusti "pää alas, selkä ylös"-muodossa. Saddleseatissa asia on juuri toisin päin: pää ylös, selkä alas. Siis aika lailla päinvastoin ja yhden hevosen saaminen kulkemaan molemmin päin on aika toivoton urakka.

-Gin
(ps. poistakaa please blogista tuo sanavahvistus, niitä ei saa ikinä oikein kerralla)

TK kirjoitti...

Juuri näin. Tästä asiasta saa jatkuvasti vääntää kättä, kun ihmisille ei tunnu menevän perille se että saddle seat eroaa "perinteisistä" lajeista aika paljon.


Sanavahvistus poistettu, en edes huomannut että sellainenkin oli käytössä. :D

LuciDa kirjoitti...

Hei,
mun on pakko varmistaa eräs asia. Kun itselläni on alunperin normaali ratsuksi koulutettuja missourifoxtrottereita (evm-sukuisia), jotka ostaessani muutin (uudelleen koulutin) askellajipainotteisiksi.
Katsotaanko laatuarvostelussa pahana se, että nämä pari hevosta kilpailevat yhä ERJ:n ja MEJ:n alaisissa max. 60-80cm korkeissa luokissa?
Itse olen ajatellut, että noin pienet korkeudet eivät lukeudu vaativiin, minkä lisäksi IRL hevonen voi ylittää kyseiset korkeudet myös ravissa ja vaikka paikaltaa (meillä hyppäsi IRL suomenhevostamma 120cm korkean portin yli paikoiltaan). Tuon tietämykseni mukaan ovat silloin tällöin osallsitumis "täytteenä" kilpailleet noissa este ja maastoeste kisoissa.

Pakko oli kysyä, että tiedän voinko ilmoittaa noita sitten laatuarvosteluun, vai ovatko tuommoinen ensimmäisen polvewn hairahdus vain.
Lisäksi kun kokoajan on ollut puhetta kouluratsastuksesta, niin olisi kiva saada enemmän ARJ:n mielipidettä askellajipainotuksesta ja pienistä esteluokista.

Terv. LuciDa

TK kirjoitti...

Ensinnäkin pahoittelut siitä, että vastaamisessa on kestänyt.

ARJ:n sivuilta UKK-osiosta löytyy nyt ns. viralliset määritelmät sille, mitä laatiksessa hyväksytään:
"Minkä tasoisen koulun/esteiden sekakisaus on sallittua niin ettei siitä sakoteta laatiksessa?

Uudelleenkoulutettuna enintään HeA ja/tai 60cm asti, jotka eivät nekään olisi silti realistisuuden kannalta suotavia."


IRL tottakai "ei-esterotuiset" hevoset - mikseivät myös askellajirotuisetkin - pääsevät korkeistakin esteistä yli, mutta 120cm esteen ylittämisen ja 120cm radan kilpailemisen välillä on todella suuri ero.

LuciDa kirjoitti...

TK.
Kiitoksia vastauksesta. En itse ole jostain syystä löytänyt tuota vastausta, mutta toisaalta olen aina ollut tosi laiska lukemaan tekstejä kunnolla.

Vaikka mieltäni vielä hieman mietityttää tuo 'uudelleenkoulutettuna', kun nämä kaksi omaani ovat uudelleenkoulutettuja askellajiratsuiksi, eikä toisin päin.

Myöskin suora vastaus kysymykseen: Voiko noita ARJ:n laatikseen tuoda, kun välillä käyvät vähän hyppimässä (eli eivät ole ymmärtääkseni silloin uudelleenkoulutettuja?)?

Ja pahoitteluni, ettei tämä kirjoittaminen ole minun alaani (piirtäisin mieluummin).